Jostain se pitää aloittaa.

No niin, eli perustin tämän blogin kertoakseni mietteitäni ja tarinaa taistelusta kiloja vastaan. Voisin eka kertoa itsestäni hieman tarkemmin, lähinnä siis pituuden ja painon. Olen siis noin 185cm pitkä mieshenkilö ja ikää on piirun verran vajaa kolmekymmentä. Olen taistellut painoani vastaan aina ja viimeksi taistelin tosissani vuonna 2000 jolloin painoni ja kuntoni oli huippuluokkaa, vaikken ikinä tuota maagista sadan kilon rajaa rikkonutkaan. Parhaimmillani siis painoin vuoden kurinalaisen treenauksen (5 krt. viikko) jälkeen 115kg ja tuolloin pudotin painoani noin 30 kiloa, tosin tulihan siinä lihaksien muodossa takaisinkin jonkin verran. Olin tyytyväinen suoritukseeni.

Sitten joskus 2002 alkupuolella ostin auton ja kuntoiluharrastus pääsi lähes loppumaan (satunnaista lenkkeilyä lukuun ottamatta). Siitä mentiin sitten muutama vuosi ja paino on päässyt pikku hiljaa nousemaan hälyttäviin lukemiin. En ole ikinä mitenkään syöpötellyt ja syön yllättävänkin terveellisesti, en liiemmin nauti rasvaisia ruokia tai muutakaan mutta silti paino vain nousee, uskon tämän johtuvan siitä että ruokailuaikani ovat aina olleet hyvin epäsäännölliset (1-2 kertaa päivä, yksi lämmin ateria ja paljon kahvia). Lisäksi suvussani on myös tavattu lihavuutta useammassa polvessa. Eli siis nykyhetkeen..

Kesän korvilla katseltuani hetken peiliin ja huomattuani että peilistä katsoo hyvin väsynyt ja ylipainoinen mies mietin, että mitä tapahtui sille komistukselle joka joskus peilistä takaisin katsoi? Totesin tähän että ei se auta muu kuin ottaa itseä niskasta kiinni ja alkaa elämään jälleen kerran kurinalaisesti, mutta tällä kerralla uusin suunnitelmin:

Poissa ovat minimikalori dieetit sun muut, ja tilalla on se että syön 5 kertaa päivässä ja mahdollisimman vähärasvaisesti ja suolaa en käytä nimeksikään (mitä nyt ruuan mukana tulee) kerron kenties myöhemmin tarkemmin ruokieni sisällön mutta näin ensimmäisessä bloggauksessa ei passaa ihan kaikkea kertoa.

Olen nyt ollut viisi päivää tällä tiellä, ja oikeastaan tämä on ollut yllättävän helppoa; nälkä ei liiemmin ole ollut, ja olokin on ollut mitä parhain, aloittelin jo hieman punttien nostoa joten tästä se lähtee ja tässä raskaan työviikon jälkeen ajattelin myös mitata tämän viikon mitat mittanauhalla, kirjata ne ylös ja sitten korkata ansaitusti työnpuolesta jonkin alkoholipitoisen juoman.

Tietäen jo vanhasta kokemuksesta että tulokset eivät välttämättä näy heti, enkä niin odotakaan tässä vaiheessa. Sillä tärkeintä on nyt saada elimistö pois tuolta kuuluisalta "säästöliekiltä" (eli tuosta tilasta jossa elimistö luulee että ruokaa tulee niin harvakseltaan että varastoidaan varalta kaikki). Tämähän siis ilmeisesti johtuu minun epäsäännöllisistä ruoka-ajoista. Muutenhan minun pitäisi laihtua kokoajan kun päivittäinen energian saanti jää toistuvasti kulutuksen alle. Toiset kyllä sanoo että pitäisi vielä liikkua lisäksi. Tiedä sitten.

Joka tapauksessa: Tulokset tallennan toistaiseksi mittanauhalla koska puntaria en voi toistaiseksi käyttää tuloksien todentamiseen. Puntari sanoo nimittäin tällä hetkellä että: "Kiitos, mutta ei kiitos. Yksi kerrallaan.. :)"

Tarinalle jatkoa kenties ensi viikolla..